Henkilökohtainen kuuntelukokemus ohjaa tulevaisuudessa yhä enemmän radion tekemisen suuntaa

Pari vuotta sitten Milanon vastaavassa tapahtumassa kaikilla paikalla olijoilla tuntui olevan lyijyreunus. Pelko uusien medioiden yliajamaksi joutumisesta dominoi tunnelmaa sekä käytävillä että Powerpoint-esityksissä. Radio mediana tuntui olevan henkitoreissaan ja tarvitsevan rautakeuhkoa päästäkseen eteenpäin. Tälle vuodelle sellainen oli yleistunnelmasta päätellen löydetty ja parantuminenkin vauhdissa. En nähnyt uhkakuvien maalausta, en pelkoa enkä ahdistusta. Paikka paikoin olisi ehkä ollut jopa syytä: ensimmäiset dab-verkot on jo suljettu, eikä autojen digitaaliradiostandardia ole vieläkään.

Optimismin vierellä kulki haasteen tunnistaminen: kristallipallot eivät ole kirkkaimmillaan, emmekä me tiedä tarkasti, mihin ala on menossa. Tällainen sumuinen tulevaisuus liittyy enemmän tai vähemmän kaikkiin aloihin, joita digitalisaatio puraisee. Radion yksityisomaisuutta se ei ole tai kerro siitä, etteikö visioita olisi. Tapahtumassa alan kultaisena standardina pidetyn BBC:n uusi radiojohtaja Bob Shennan kertoi heidän ratsastavan kahdella hevosella: toinen on lineaarinen radio, jonka kehittämiseen halutaan panostaa entistä enemmän ja toinen ratsu on digitaalinen jakelu, joka levittää audiota uusiin paikkoihin.

Kuuntelu kasvaa vakaasti, mutta varmasti

Audiosisältöjen tarpeellisuudesta myös tulevaisuudessa kaikki tuntuivat olevan liikuttavan yksimielisiä. Jakeluteistä varsinkin podcasteja käsiteltiin useasta kulmasta. Mahdollisuuksia kuului olevan rajattomasti uusien juontajien koulutusalustasta kuulijoiden sivistämisen kautta ekstensiivisyyteen, joka jatkaa keskustelua taajuudella esitetyn koosteen lisäksi. Kuuntelu kasvaa vakaasti, mutta räjähdysmäistä piikkiä ei käyttäjälukuihin ole tullut. Monetisointi oli se osuus, mikä kuitattiin usein parilla toiveikkaalla tulevaisuuteen viittaavalla lauseella. Pre- ja postrolleja on suunnitteilla myös on-demand -audioon, mutta sisällöltään suuren yleisön käyttämään opettava game changer puuttuu vielä. Jostain sekin ilmestyy pian.

Miksi uskon siihen? Koska formaatti on hyvä ja joustava. Ihmiset haluavat kuluttaa aikansa tehokkaasti, jolloin audion seuraaminen muun tekemisen ohessa on hyvä tapa sivistää sekä viihdyttää itseään. Erään Amsterdamissa esitetyn tutkimukseen perustuvan teesin mukaan ihmiset haluavat nimenomaan sivistyä kevyesti kuunnellessaan on-demand -audioita.

Intiimiä ja välitöntä tekemistä

Lukkarinrakkaudestani, äänituotannosta, Radiodays-tapahtumassa puhuttiin tänä vuonna melko vähän. Kuudestakymmenestä luennosta löysin kolme, jossa esitysaihetta käsiteltiin äänituotannon tai radiomainonnan näkökulmasta. Oma huomioni on se, että koko audiovisuaalisen kuluttamisen suunta kulkee lähemmäs kuluttajaa. Tarkoitan tällä intiimimpää ja välittömämpää, alas norsunluutorneista astuvaa tekemistä. Korvakuulokkeet, kännykkävideot ja henkilökohtainen kuuntelukokemus ohjaavat tekemisen suuntaa.

Vaikka Amsterdamin kevät oli melko harmaa, seminaari ei sitä ollut. Radiodays tarjosi tänäkin vuonna paljon kiinnostavia luentoja, uusia ajatuksia tai tukea vanhoille sekä roppakaupalla inspiraatiota tekemiseen. Yhteenvetona totean, että radio voi hyvin, mutta nykyaikaista radiota kannattaa lähestyä brändinä: alustat, joissa se toimii ja sisällöt, joita se julkaisee ovat paljon enemmän kuin FM-taajuudelta kuultava lähetysvirta. Erilaiset on-demand -audiot, vahva somepreesens ja hyvät sivustot yhdistyvät saumattomaksi kokemukseksi, joka vie kuuntelijan elämyksen seuraavalle tasolle.