Verkkosivut saavat pian uuden ulkoasun. Lue lisää uudesta yritysbrändistämme täältä.
Vieraskynä
8. maaliskuuta 2024
Kuulojärjestelmällä on aivoissa aivan erityinen tehtävä, sillä se pystyy säästämään kognitiivista kapasiteettiamme tärkeämpiin tehtäviin1.
Äänet kiinnittävät meidät paikkaan ja tilaan, tuovat meille turvallisuuden tunteen, tsemppaavat, kannustavat ja luovat hyvinvointia, mutta eivät keskeytä tai juurikaan pakota meitä tekemään mitään. Paitsi tietysti palohälytys tai puhelimen piippaus viestin merkiksi – mutta ne äänet onkin suunniteltu nimenomaan kääntämään tarkkaavaisuutemme pois siitä, mitä olimme tekemässä, ja suuntaamaan sen tulipaloon tai äärimmäisen tärkeään viestiin3.
Näköjärjestelmässä tilanne on aivan toinen. Kun katsomme elokuvaa, meidät pakotetaan ottamaan vastaan sankarin tietynnäköinen ulkokuori tai vaikkapa maisema sellaisena kuin se elokuvassa on. Sama tarina kuunnelmamuodossa, äänikirjana tai luettuna avaa mahdollisuuden kuvitella nuo kaikki sellaisina kuin ne itse miellämme. Tuo kuvittelu on aivoille aktivoivaa, hyvinvointia lisäävää ja mielikuvitusta ruokkivaa, kun taas visuaalinen, syötetty sisältö muuttaa aivotoiminnan helposti vain reaktiiviseksi, vastaanottajan asemaan.
Pahimmin tämä näkyy somevideoita katsellessa. Jos katsot lyhyen videon toisensa perään, koukutat aivojasi yhä enemmän siihen odotukseen, että muutaman sekunnin kuluttua alkaa uusi video, jonka sisältö on hassua, kiinnostavaa, häkellyttävää, raivostuttavaa tai ilahduttavaa. Video toisensa perään.
Parin tunnin somemaratonin jälkeen olo on kuin olisi syönyt kilon karkkia. Yksi karkki kerrallaan, tietysti.
Kyllä audiosisältökin voi olla koukuttavaa; hyvää musiikkia tai mahtavaa äänikirjaa jää mielellään kuuntelemaan pidempäänkin, mutta överifiilis on harvinaisempi kuin videosisällössä. Voisiko taitava audion käyttö siis toimia hyvinvointitekona?
Musiikki aktivoi aivoja laajasti4. Ensimmäisenä kuultu ääni saapuu korvista ja kuulojärjestelmän tumakkeista kuuloaivokuorelle, jossa sen peruspiirteitä pystytään analysoimaan. Samaan aikaan ääntä analysoidaan kuitenkin aivojen palkkiojärjestelmässä ja tunneverkostossa, joka tunnistaa musiikin ilmaisemia tunteita ja herättää uusia.
Musiikki ruokkii myös tarkkaavaisuutta – ihan jo pelkästään musiikin kuunteleminen aktivoi muistin ja tarkkaavaisuuden prosesseja5. Tapahtumamuistin avulla tunnistamme tuttua musiikkia ja siihen liittyviä tapahtumia, paikkoja, tilanteita ja ihmisiä. Musiikki aktivoi myös liikkumiseen liittyviä aivoalueita: aivot siis ikään kuin mallintavat, miten tätä voisi tanssia tai miten soittajat liikkuvat soittaessaan. Musiikki on kuin impulssi, joka saa koko aivot aktiivisiksi ja tuottamaan mielikuvia, hyvinvointia ja mallinnettua liikettä. Musiikki liikuttaa.
Italialainen tutkimusryhmä professori Giacomo Rizzolattin johdolla raportoi vuonna 1992 hämmästyttävästä löydöstä: aivoissa aktivoitui liikkeen suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyviä hermosoluja, vaikka oltiin vasta katsomassa toisen tekemistä, ei vielä itse tekemässä yhtään mitään6. Solut nimettiin peilisoluiksi, sillä niiden avulla peilaamme toistemme tekemistä. Aivot siis automaattisesti jatkuvasti (ilman että itse ajattelemme asiaa) mallintavat, mitä toiset tekevät ja miksi7.
Emme osaa välttämättä kiinnittää riittävästi huomiota siihen, kuinka olennaisesti äänet ympärillämme vaikuttavat meihin. Voimme tietoisesti luoda ääniympäristöjä, jotka tukevat oppimista, tarkkaavaisuutta ja hyvinvointia – miksi emme siis käyttäisi tätä keinoa oman arkemme, oppimisen, työn ja hyvinvointimme parantamiseen?
Kiinnostuitko? Lataa koko Audio Landscape 2024 -esitys itsellesi täältä.
Lähteet:
1. Joos, K., Gilles, A., Van de Heyning, P., De Ridder, D., & Vanneste, S. (2014). From sensation to percept: the neural signature of auditory event-related potentials. Neuroscience & Biobehavioral Reviews, 42, 148-156.
3. Escera, C., Alho, K., Schröger, E., & Winkler, I. W. (2000). Involuntary attention and distractibility as evaluated with event-related brain potentials. Audiology and Neurotology, 5(3-4), 151-166.
4. Sihvonen, A. J., Särkämö, T., Leo, V., Tervaniemi, M., Altenmüller, E., & Soinila, S. (2017). Music-based interventions in neurological rehabilitation. The Lancet Neurology, 16(8), 648-660.
5. Särkämö, T. (2020). Musical leisure activities to support cognitive and emotional functioning in aging and dementia: A review of current evidence. Music and Dementia.
6. Di Pellegrino, G., Fadiga, L., Fogassi, L., Gallese, V., & Rizzolatti, G. (1992). Understanding motor events: a neurophysiological study. Experimental brain research, 91, 176-180.
7. Rizzolatti, G., & Craighero, L. (2004). The mirror-neuron system. Annu. Rev. Neurosci., 27, 169-192.